Mitä jos?

by Oona Latto

”They went up a mountain, found a tree, carved a hole in it, and whispered the secret into the hole. Then they covered it with mud. And leave the secret there forever.”

– In the Mood for Love (Wong Kar-wai, 2000)

Galleria Forum Boxissa Mark Niskasen ja Jani-Matti Salon teos Clare (2021) johdattelee intiimien kuvitelmien ja ajatuksenjuoksujen äärelle. Parvelle sijoitettu kolmikanavainen ääni-installaatio pohjautuu sekä arkipäiväisiin twiitteihin että 1900-luvun alussa vaikuttaneen psykoanalyytikko Karen Horneyn teoriaan sisäisistä tarpeistamme. Teoksen nimi viittaa Horneyn luoman fiktiiviseen hahmoon, jonka kanssa hän kävi sisäistä keskustelua. Clare kysyy, onko ihanneminä lopulta tavoittelun arvoinen?

Teoskokonaisuus syntyy ääneen kuiskatuista kysymyksistä, jotka jaottuvat muunmuassa kiintymyksen, hyväksynnän, kumppanuuden, vallan, kilpailun, omavaraisuuden ja täydellisyyden teemoihin. Kysymykset kuulee tarkasti vain äänilähteen eteen asemoidulle tuolille istuessa. Äänet muistuttavat päänsisäisistä keskusteluista, epävarmuuksista, jälkiviisauksista, ylianalysointiin kallistuvista keloista, huonoista hyvistä ideoista ja mieleen syöksähtävistä noloista flashbackeista, jotka sykkivät mielessä unettomina yön tunteina. Kukapa ei olisi joskus pimeää tuojottaen miettinyt: Mitä jos minusta puhutaan selkäni takana paskaa salaisessa ryhmächatissa? Mitä jos suutelisimme? Mitä jos pieraisen? Mitä jos tämä kaikki onkin turhaa? Hetkittäin tuolilla tuntuu kuin vanhoista animaatioista tutut pikkupiru ja enkeli kuiskisivat olkapäiltä yllytyksiään, syytöksiään ja ohjeitaan.

Yöllinen yliherkkyys laajenee myös galleriatilaan; hiljaisuuteen keskittyessä jokainen salin toisella laidalla avattu takin vetoketju, kanta-askellus rappusissa tai näyttelymonisteen kovakourainen rapistelu raastavat aivoja. En myös voi olla miettimättä, millaisia nautinnon väristyksiä ASMR-herkkä ihminen saisi Claren supina korvissaan.

Kokemus pienten suurten kysymysten äärellä istuessa on intiimi, herkkä ja rauhoittava. Neliönmuotoisesta kaiuttimesta muodostuu kuin jonkinlainen maallinen alttaritaulu, jonka edessä pysähtyä, hiljentyä ja reflektoida. Tai kenties portaali, jonka kautta salaisuudet tulevat kuulluksi. In the Mood for Love -elokuvan sydäntäraastavassa loppukohtauksessa päähenkilö kuiskaa salaisuutensa vanhan kiviseinämän rakoon. Puunkolon tai muurin halkeaman sijaan Clare-teoksessa sanat kuiskataan ääneen sille joka kuuntelee.

Mark Niskanen & Jani-Matti Salo: Clare | 23.5. asti
Forum Box | Ruoholahdenranta 3 a, 00180 Helsinki