oona bee

Tässä blogissa tarkastellaan vähemmän ja enemmän ajankohtaisia teoksia, niiden välisiä mielleyhtymiä, sekä kuljetaan aasinsiltoja pitkin näyttelystä ja näytöksestä toiseen.

Tag: Galerie Forsblom

6, 5, 4, 3, 2, 1…

khid

 

Kaikkien aikojen superkuu pyyhki ylitsemme. Horoskoopit saivat joukkoonsa Käärmeenkantajan. Oranssi, huutava möykky yrittää hallita maailmaa.

Avaruus vaikuttaa ajankohtaiselta myös Helsingin tapahtumakartalla, kun tarjolla on tähtienvälisiä matkoja, intergalaktisia seikkailuja, futurismia menneisyydestä, keskusteluja maailmankaikkeudesta ja ymmärryksen rajoilla liikkumista.

∞ ∞ ∞

Wannabe ballerinas: So Long, Rachel! 

Tanssiteatteri Hurjaruuth 16.-19.11.2016

Tanssiryhmän tämänvuotinen spektaakkeli kulminoituu pyyntöön: Hakekaa mut helvettiin täältä! Avaruuteen matkataan mm. Khidin ja Beastie Boysin kappaleiden tahtiin, vartijajänisten valvovan katseen alla, strobovalojen sykkeessä ja huomioliivit hehkuen. Päähahmo Rachel pukeutuu farkkuliiviin, avaruuden olennot foliohattuihin ja Master of the Universe kärkitossuihin. Seuraavan aamun  alkeisaikuisbalettitunnilleni astelin pikkuisen rennommin, Prodigyn Out of space päässäni soiden.

 

WHS Teatteri Union: Neuvostoscifi-sarja

19.11.2016-13.4.2017

Siltavuorenrannassa nähdään talven aikana yhteensä 13 Neuvostoliitossa kuvattua tieteiselokuvaa, joiden nimien (mm. ”Battle beyond the sun” (1959), ”Käärmelaakson kirous” (1978) ja ”Kosmitseski reis” (1935) ) uskon kertovan jo paljon siitä mitä tuleman pitää. Kinokonserttina esitettävä, jopa Fritz Langin ”Metropolista” edeltänyt ”Aelita: Queen of Mars”(Protazanov, 1924), kiinnostaa erityisesti.

 

aelita

 

Helsingin Observatorio: Kuukauden tähtitaivas

Kopernikuksentie 1

”Mitä taivaalta on odotettavissa seuraavan kuukauden aikana? Mitkä planeetat ovat näkyvissä? Onko odotettavissa tähdenlentoparvia tai ehkä auringon- tai kuunpimennyksiä? Vai onko luvassa jotain harvinaista herkkua?”

Tähtitorninvuorella on joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina mahdollisuus osallistua Ursa ry:n kanssa yhteistyönä järjestettyihin planetaarioesityksiin. Observatorion perusnäyttelyyn pääsee perehtymään yleisöluennon muodossa puolestaan  kuun toisena lauantaina.

 

Tuukka Tammisaari: The Turtle and the Maize Grain

Galerie Forsblom 25.11-22.12.2016

”Imagine the tiniest conceivable entity and then split it in half. Then think of outer space. Between the two extremes, there are many things we know nothing about and can say nothing about them. This is why these paintings are made.”

Näyttelyn nimen kilpikonna tuo mieleen jonkin muinaisen luomismyytin avaruudessa makaavan, maailmaa kilvellään kannattelevan alkuolennon. Maissinjyvä puolestaan muistuttaa scifi-elokuva ”Interstellarin” (Nolan, 2014) maissipeltojen yli pyyhkivästä hiekkamyrskystä ja Matthew McConaugheystä tähyilemässä tähtiin.

 

Keith Sonnier: Valikoituja teoksia

Galerie Forsblom, 25.11.-22.12.2016

Sonnier on valoveistotaiteen pioneerejä ja käyttänyt neonvaloja minimalistisessa taiteessaan jo 1960-luvulla. Kyseessä on hänen ensimmäinen, eri vuosikymmenten työtä esittelevä soolonäyttelynsä Pohjoismaissa. Odotettavissa mitä todennäköisimmin vaikuttavaa valoa, heijastavia pintoja, sauvoja, johtoja – ja sitä kautta varmasti myös retrofuturistista avaruustunnelmaa.

 

Samuji Talks X Kari Enqvist -podcast

Erottajankatu 9B / Soundcloud

Samuji Talks on terävä, lempeä sekä kaikille avoin tapahtuma- ja keskustelusarja, jossa toimittaja Ville Blåfield haastattelee vieraita eri elämänalueilta. Marraskuun alussa näkemyksiään maailmankaikkeudesta, alkuräjähdyksestä ja insinööreistä kertoi kiehtovalla ja ymmärrettävällä tavalla kosmologi Kari Enqvist. Haastattelu on nyt kuunneltavissa podcastina Samuji Talks Soundcloudista – jonka arkistosta löytyy avaruushirviöteemaan sopien myös Saska Saarikosken haastattelu aiheesta Trump.

∞ ∞ ∞

loungeclothandlight-set-_1968_105


Kuvat:

Khid: ”Maa jota ei ole” (screenshot musiikkivideosta)

Aelita: Queen of Mars” (Protazanov, 1924) via

Keith Sonnier: ”Lounge” (1968) via

[Edit: Tekstiä korjattu 20.11.2016]

My mind is like a plastic bag

plasticsky10

Marianna Uutinen: Plastic Skies // Galerie Forsblom 7.8-30.8.2015
Ilkka Luttinen: Melting Grey // TM galleria 18.8-6.9.2015

Muumeissa se jo opittiin: Älä yritä peitota luontoa. Saippuakuplien kanssa lähdettiin pelleilemään, tehtiin niistä kestäviä lisäämällä saippuaveteen ihmeliuosta, ja ikaroskompleksipäissään leijailtiin sitten kohti taivaita. Huonostihan siinä meinasi käydä.

Revenneet supersaippuakuplan riekaleet roikkuvat nyt Galerie Forsblomissa, Marianna Uutisen uusissa maalauksissa. Ryppyiset akryylikerrokset riippuvat suurikokoisilla helmiäisen ja pastellinsävyisillä kankailla. Vaikutelma on veistoksellinen, kuitenkin kevyt. Forsblomin korkea valkoinen tila sekä ripustus lisäävät ilmavuuden tuntua. Alkusilmäyksellä mieleen tulvahtaa hempeä ysäri, My Little Pony, hedelmäkarkin tuoksuinen pyyhekumi, ne saippuakuplat, sateenkaarihattara ja sellofaani.

Hyvin pian kepeä tunnelma vaihtuu kuitenkin päälaelleen, ja hempeä pinta saa vakavia ja epämiellyttäviäkin sisältöjä.  Teokset ovat kuin rapistuva pastoraali, Marie Antoinetten potretti, jonka vallankumoukselliset ovat repineet vallatessaan Versaillesin taikka rokokoo-tapetti, jonka alla kupruilee homeinen vesivahinko. Suloiseen nostalgiaan tuudittautumisen sijaan Uutinen paljastaa muovisen kitschin vaarallisuuden.

Maalaussarjan nimi ”Plastic sky” ohjaa ajatukset taivaalle ja ympäristökysymyksiin. Kuten elokuvassa ”Vanilla Sky” (Crowe, 2001) Tom Cruisen impressionistinen vaniljataivas oli vain illuusiota, peittelevää epätodellista täydellisyyttä, myös Uutisen maalauksissa paljastuu pastellitaivaan päälle liimattu todellisuus. Keinotekoisuus, kestämättömyys, epäonnistuneet kauneusleikkaukset, valahtanut iho, ympäristörikokset, niiden peittely ja muoviin hukkuva maailma korvaavat alun makeat mielikuvat.

Samanaikaisesti samankaltaisia teemoja käsittelee myös Ilkka Luttinen TM gallerian näyttelyssään ”Melting gray”. Luttisen öljyväritöissä laskokset ja rypyt kuohuvat, kuitenkin imeytyen sisäänpäin maalauksen todellisuuteen. Tunnelma on ahdistava, kuin hengittäisi muovipussi päässä tai katselisi vierestä voimattomana, kun materia imeytyy ulottuvuus X:ään. Ekokatastrofit ja ”kaiken nielevä keinotekoinen” ovat voimakkaasti läsnä. On kuin Uutisen maalausten uhkaavasti valuva muovikerros olisi Luttisen maaluksissa viimein revennyt taivaan raameista ja valahtanut maailman ylle harmaana ja raskaana. Sen alla luonto, eläimet ja saaret nukkuvat kuin satavuotista unta mustan orjantappurapeiton alla. Prinsessa Ruusunen -barbie tukehtuu muovipakkauksessaan, mutta onko yhtälailla muovinen disneyprinssisuudelma enää vain epätoivoista tekohengitystä? Toivoa kuitenkin vielä on – ehkä maailma on vain ”vakuumipakattu myöhempää käyttöä varten.”

plastigbag

Kuvat: Marianna Uutinen; From te series ”Plastic sky” 10, 2015 // Ilkka Luttinen; Self portrait, 2015

Otsikon laulaa X-Ray Spex

Edit. Tekstiä korjattu 25.8.2015