oona bee

Tässä blogissa tarkastellaan vähemmän ja enemmän ajankohtaisia teoksia, niiden välisiä mielleyhtymiä, sekä kuljetaan aasinsiltoja pitkin näyttelystä ja näytöksestä toiseen.

Tag: TM galleria

Roses are red / Violets are blue / Plants and trees and flowers are nice / And these exhibitions, too

palm

 

Helsinki Contemporary

Kati Immonen

FLORA

10.2.-5.3.2017

 

Immosen vesiväriteokset kommentoivat tapaamme kohdata luonto sekä yrityksestämme hallita ja ymmärtää sitä – “muovata korvesta kaunis”. Maalauksissa kilpailevat inhimillinen järjestelyn ja kontrollin halu sekä rakennettu ja rönsyilevä orgaanisuus. Kuvissa maanläheiset, suomalaisen metsän elementit yhdistyvät japanilaiseen estetiikkaan (Mieleen tuli tämä MUSLAn mökki-ikebana postaus), nostalgiaan ja jopa kitschiin. Immosen teoksissa, kuten kesäpäivissäkin, viehätys on usein pienissä yksityiskohdissa: Risukossa nautituissa termarikahveissa, asfaltin poksahtelussa ja aurinkotuolissa istumisessa sateella.

Lokal

OI SUOMI, KATSO

Mm. Aimo Katajamäki, Riikka Latva-Somppi, Nikolai Balabin

15.1.-19.2.2017

 

Lokalin uusin ryhmänäyttely on samalla taideteollisen alan kuvataiteilijoiden Taiteilijat O ry:n 10-vuotis juhlanäyttely.  Mukana on kahdeksan tekijää eri medioin ja materiaalein. Erityisesti Aimo Katajamäen puupölleihin veistetyt, sympaattiset ja makaaberitkin hahmot nousevat kirjaimellisesti jalustoillaan näyttelykokonaisuudesta. Puukollaveistetyn näköinen ei hänen teostensa tapauksessa tarkoita rujoa, vaan eläin-, sarjakuva- ja myyttisissä hahmoissa on uskomatonta tarkkuutta ja siroutta. Kädenjälki on vivahteikas mutta kiinnostavan viimeistelemätön, ja luonnollinen puun pinta on jätetty pääosaan akryylimaalin, musteen ja lehtikullan rinnalle. Batman-hahmo ei todellakaan ole mikään kiillotettu Yön ritari, vaan se hymyilyttävä Adam West -versio.

Galleria Kalleria

Ville Vuorenmaa

T-PAITA POMPEIJISSA

3.-24.2.2017

 

Näyttelyn aasinsilta kasvikunta-aiheen alle on jokseenkin hatara, mutta mm. nahistunut kurkku, omenakello, muovitulppaani, kaaoksen läpi kajastava vihreämpi nurmi ja Hedelmäpommi-cd sieltä löytyy. ”Masentunut kukka” teoksen jäähyväisviesti päättyy sanoihin: “Flower power is ancient history”. Vaikuttavien, omaelämänkerrallisten kuvien pääosassa ovat anteeksipyyntö ja anteeksianto, hyväksyntä, syyllisyys, armo, häpeä sekä hyväksynnän menettämisen pelko.

Sain idean kävellessäni Pompeijin raunioilla. Näin erään toisen, itselleni tuntemattoman, turistin yllä t-paidan, jonka rintamuksen printissä oli tragikoominen piirretty kuva. Piirros sijoittui vuoteen 79 jaa. Kuvassa Vesuvius -tulivuori pyysi tuhoamaltaan Pompeijin vielä savuavalta kaupungilta anteeksi. Vesuvius puhui kuvassa englantia ja hänen puhekuplassaan oli vain yksi sana, ”Sorry…”.

T-paita Pompeijissa -teoksia nähtiin ensimmäistä kertaa hieman toisenlaisessa muodossa Turun B-galleriassa marraskuussa 2016.

Tukholman Suomen kulttuuri-instituutti

TOWER OF PRESENCE

Laura Väinölä & Karoliina Hellberg

10. helmikuuta – 8. maaliskuuta 2017

 

Laura Väinölä (mm. Vuoden nuori muotoilija 2016 ja mastermind Flora & Laura kukkakonseptin takana) sekä Karoliina Hellberg (jonka maalauksia on tässäkin blogissa häpeilemättömästi fanitettu jo useampaan otteeseen) ovat luoneet yhteistyönä Finladsinstitutetin galleriaan tilallisen henkilökuvan. Kaiken taustalla on kuvitteellinen, arvoituksellinen hahmo, jonka persoonaa, historiaa ja mielenmaisemaa jokainen kukka-asetelma, maalaus, ruukku, raottuva verho sekä korkea paperipino heijastavat. Paljon jää salaisuudeksi, mutta hänen lempituoksunsa saattaa  olla kielo tai kloori. Moniaistiseen teokseen äänimaiseman on luonut Matti Ahopelto ja valosuunnittelun Kristian Palmu. Näyttely on osa Tukholman designviikkoa.

TM galleria

Tamara Piilola

FLORA

1.2.2017 — 19.2.2017

 

Näyttely koostuu suurikokoisista kasviaiheisista öljymaalauksista, joissa trooppinen runsaus hehkuu väreinä ja muotoina. Piilola itse kuvailee kasvustojaan luonnossa esiintyviksi vyöryiksi.  Helsingin tasaisen harmauden keskellä maalausten valon, varjon, värin ja pinnan värähtely valavat toivoa, ja mieli lentääkin maisemiin kevyesti kuin “We’re dreaming” (2017)  teoksen joenpenkalle laskeutuneet kankaat. Lehväaiheiden keskellä on helppo haaveilla suuntaavansa äkkilähtölennolla sinne missä palmu kasvaa (tai edes nauttivansa gin toniccia jossakin trendikkäässä Pinterest-kodissa).

TM galleriasta poistuessa on hyvä mahdollisuus napata pala kasvikuntaa mukaansa poikkeamalla naapurissa sijaitsevaan Wild things kukkakauppaan. Pelkistetyt, luonnollisen vapaasti sidotut, viikottain ja sesonkien mukaan vaihtuvat kukkakimput, sekä pieni valikoima mm. kaktuksia, ovat raikkaan tervetullut tuulahdus yleensä kovin jumahtaneen tunkkaisen kukkakauppatarjonnan rinnalle.

Omistautumista osoittaakseni tehtäköön vielä tiettäväksi, että tämä teksti kirjoitettiin suurimmaksi osaksi Talvipuutarhan palmujen alla.

Kuva: Tamara Piilola; ”Infinite” (yksityiskohta), 2016

Mainokset

My mind is like a plastic bag

plasticsky10

Marianna Uutinen: Plastic Skies // Galerie Forsblom 7.8-30.8.2015
Ilkka Luttinen: Melting Grey // TM galleria 18.8-6.9.2015

Muumeissa se jo opittiin: Älä yritä peitota luontoa. Saippuakuplien kanssa lähdettiin pelleilemään, tehtiin niistä kestäviä lisäämällä saippuaveteen ihmeliuosta, ja ikaroskompleksipäissään leijailtiin sitten kohti taivaita. Huonostihan siinä meinasi käydä.

Revenneet supersaippuakuplan riekaleet roikkuvat nyt Galerie Forsblomissa, Marianna Uutisen uusissa maalauksissa. Ryppyiset akryylikerrokset riippuvat suurikokoisilla helmiäisen ja pastellinsävyisillä kankailla. Vaikutelma on veistoksellinen, kuitenkin kevyt. Forsblomin korkea valkoinen tila sekä ripustus lisäävät ilmavuuden tuntua. Alkusilmäyksellä mieleen tulvahtaa hempeä ysäri, My Little Pony, hedelmäkarkin tuoksuinen pyyhekumi, ne saippuakuplat, sateenkaarihattara ja sellofaani.

Hyvin pian kepeä tunnelma vaihtuu kuitenkin päälaelleen, ja hempeä pinta saa vakavia ja epämiellyttäviäkin sisältöjä.  Teokset ovat kuin rapistuva pastoraali, Marie Antoinetten potretti, jonka vallankumoukselliset ovat repineet vallatessaan Versaillesin taikka rokokoo-tapetti, jonka alla kupruilee homeinen vesivahinko. Suloiseen nostalgiaan tuudittautumisen sijaan Uutinen paljastaa muovisen kitschin vaarallisuuden.

Maalaussarjan nimi ”Plastic sky” ohjaa ajatukset taivaalle ja ympäristökysymyksiin. Kuten elokuvassa ”Vanilla Sky” (Crowe, 2001) Tom Cruisen impressionistinen vaniljataivas oli vain illuusiota, peittelevää epätodellista täydellisyyttä, myös Uutisen maalauksissa paljastuu pastellitaivaan päälle liimattu todellisuus. Keinotekoisuus, kestämättömyys, epäonnistuneet kauneusleikkaukset, valahtanut iho, ympäristörikokset, niiden peittely ja muoviin hukkuva maailma korvaavat alun makeat mielikuvat.

Samanaikaisesti samankaltaisia teemoja käsittelee myös Ilkka Luttinen TM gallerian näyttelyssään ”Melting gray”. Luttisen öljyväritöissä laskokset ja rypyt kuohuvat, kuitenkin imeytyen sisäänpäin maalauksen todellisuuteen. Tunnelma on ahdistava, kuin hengittäisi muovipussi päässä tai katselisi vierestä voimattomana, kun materia imeytyy ulottuvuus X:ään. Ekokatastrofit ja ”kaiken nielevä keinotekoinen” ovat voimakkaasti läsnä. On kuin Uutisen maalausten uhkaavasti valuva muovikerros olisi Luttisen maaluksissa viimein revennyt taivaan raameista ja valahtanut maailman ylle harmaana ja raskaana. Sen alla luonto, eläimet ja saaret nukkuvat kuin satavuotista unta mustan orjantappurapeiton alla. Prinsessa Ruusunen -barbie tukehtuu muovipakkauksessaan, mutta onko yhtälailla muovinen disneyprinssisuudelma enää vain epätoivoista tekohengitystä? Toivoa kuitenkin vielä on – ehkä maailma on vain ”vakuumipakattu myöhempää käyttöä varten.”

plastigbag

Kuvat: Marianna Uutinen; From te series ”Plastic sky” 10, 2015 // Ilkka Luttinen; Self portrait, 2015

Otsikon laulaa X-Ray Spex

Edit. Tekstiä korjattu 25.8.2015