oona bee

Tässä blogissa tarkastellaan vähemmän ja enemmän ajankohtaisia teoksia, niiden välisiä mielleyhtymiä, sekä kuljetaan aasinsiltoja pitkin näyttelystä ja näytöksestä toiseen.

Kategoria: Tapahtumat

6, 5, 4, 3, 2, 1…

khid

 

Kaikkien aikojen superkuu pyyhki ylitsemme. Horoskoopit saivat joukkoonsa Käärmeenkantajan. Oranssi, huutava möykky yrittää hallita maailmaa.

Avaruus vaikuttaa ajankohtaiselta myös Helsingin tapahtumakartalla, kun tarjolla on tähtienvälisiä matkoja, intergalaktisia seikkailuja, futurismia menneisyydestä, keskusteluja maailmankaikkeudesta ja ymmärryksen rajoilla liikkumista.

∞ ∞ ∞

Wannabe ballerinas: So Long, Rachel! 

Tanssiteatteri Hurjaruuth 16.-19.11.2016

Tanssiryhmän tämänvuotinen spektaakkeli kulminoituu pyyntöön: Hakekaa mut helvettiin täältä! Avaruuteen matkataan mm. Khidin ja Beastie Boysin kappaleiden tahtiin, vartijajänisten valvovan katseen alla, strobovalojen sykkeessä ja huomioliivit hehkuen. Päähahmo Rachel pukeutuu farkkuliiviin, avaruuden olennot foliohattuihin ja Master of the Universe kärkitossuihin. Seuraavan aamun  alkeisaikuisbalettitunnilleni astelin pikkuisen rennommin, Prodigyn Out of space päässäni soiden.

 

WHS Teatteri Union: Neuvostoscifi-sarja

19.11.2016-13.4.2017

Siltavuorenrannassa nähdään talven aikana yhteensä 13 Neuvostoliitossa kuvattua tieteiselokuvaa, joiden nimien (mm. ”Battle beyond the sun” (1959), ”Käärmelaakson kirous” (1978) ja ”Kosmitseski reis” (1935) ) uskon kertovan jo paljon siitä mitä tuleman pitää. Kinokonserttina esitettävä, jopa Fritz Langin ”Metropolista” edeltänyt ”Aelita: Queen of Mars”(Protazanov, 1924), kiinnostaa erityisesti.

 

aelita

 

Helsingin Observatorio: Kuukauden tähtitaivas

Kopernikuksentie 1

”Mitä taivaalta on odotettavissa seuraavan kuukauden aikana? Mitkä planeetat ovat näkyvissä? Onko odotettavissa tähdenlentoparvia tai ehkä auringon- tai kuunpimennyksiä? Vai onko luvassa jotain harvinaista herkkua?”

Tähtitorninvuorella on joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina mahdollisuus osallistua Ursa ry:n kanssa yhteistyönä järjestettyihin planetaarioesityksiin. Observatorion perusnäyttelyyn pääsee perehtymään yleisöluennon muodossa puolestaan  kuun toisena lauantaina.

 

Tuukka Tammisaari: The Turtle and the Maize Grain

Galerie Forsblom 25.11-22.12.2016

”Imagine the tiniest conceivable entity and then split it in half. Then think of outer space. Between the two extremes, there are many things we know nothing about and can say nothing about them. This is why these paintings are made.”

Näyttelyn nimen kilpikonna tuo mieleen jonkin muinaisen luomismyytin avaruudessa makaavan, maailmaa kilvellään kannattelevan alkuolennon. Maissinjyvä puolestaan muistuttaa scifi-elokuva ”Interstellarin” (Nolan, 2014) maissipeltojen yli pyyhkivästä hiekkamyrskystä ja Matthew McConaugheystä tähyilemässä tähtiin.

 

Keith Sonnier: Valikoituja teoksia

Galerie Forsblom, 25.11.-22.12.2016

Sonnier on valoveistotaiteen pioneerejä ja käyttänyt neonvaloja minimalistisessa taiteessaan jo 1960-luvulla. Kyseessä on hänen ensimmäinen, eri vuosikymmenten työtä esittelevä soolonäyttelynsä Pohjoismaissa. Odotettavissa mitä todennäköisimmin vaikuttavaa valoa, heijastavia pintoja, sauvoja, johtoja – ja sitä kautta varmasti myös retrofuturistista avaruustunnelmaa.

 

Samuji Talks X Kari Enqvist -podcast

Erottajankatu 9B / Soundcloud

Samuji Talks on terävä, lempeä sekä kaikille avoin tapahtuma- ja keskustelusarja, jossa toimittaja Ville Blåfield haastattelee vieraita eri elämänalueilta. Marraskuun alussa näkemyksiään maailmankaikkeudesta, alkuräjähdyksestä ja insinööreistä kertoi kiehtovalla ja ymmärrettävällä tavalla kosmologi Kari Enqvist. Haastattelu on nyt kuunneltavissa podcastina Samuji Talks Soundcloudista – jonka arkistosta löytyy avaruushirviöteemaan sopien myös Saska Saarikosken haastattelu aiheesta Trump.

∞ ∞ ∞

loungeclothandlight-set-_1968_105


Kuvat:

Khid: ”Maa jota ei ole” (screenshot musiikkivideosta)

Aelita: Queen of Mars” (Protazanov, 1924) via

Keith Sonnier: ”Lounge” (1968) via

[Edit: Tekstiä korjattu 20.11.2016]

Mainokset

Sinsational spring

SINsational Spring Awakening by the Sea, Ravintolalaiva Wäiski 23.5.2015

bent

Kyllä, omassa kuplassani aidosti pikkuisen petyin, kun Pertti Kurikan Nimipivät ei päässytkään Euroviisufinaaliin. Ei siksi, että asia olisi vakava, mutta koska se olisi ollut tärkeää. Samalla se kuitenkin ratkaisi sisäisen taisteluni: osallistuako Euroviisukisakatsomoon vai samaniltaiseen burleskitapahtumaan. Hyvätahtoinen ja suvaitsevainen aurinko kertoi, että niin oli hyvä, sillä kävellessäni Hakaniemen rantaa kohti, sateesta harmaat taivaat aukesivat ja sateenkaari levittäytyi siniseen horisonttiin. Aika velikulta.

Olen aina pitänyt Wäiskistä keikkapaikkana, oli kyseessä sitten punk-keikka taikka nyt burleski-iltama. Taivaaseen kurottavien stripparikorkojen ja matalan katon yhdistelmässä on jotakin huvittavaa – puhumattakaan esiintyjä Frank Doggesteinin kattoa hipovassa (ja merenneitoasuisessa) olemuksessa. Jyrkät rappuset tuovat aina humalatilasta ja helman pituudesta riippuen lisäjännitystä iltaan. Intiimi tila ja lavan levittäytyminen katsomon väliin toivat esitykset aivan silmien eteen. Ilokseni useampikin esitys, jotka olin aiemmin nähnyt suurella festivaalilavalla, toimivat nyt lähietäisyydeltä paljon antoisammin. Interaktiivisuus, ilmaisevuus ja intensiteetti, joita henkilökohtaisesti burleskiesityksissä arvostan, pääsivät siis paremmin esiin. Mm. Gigi Pralinen ilmeikkyys ja alleviivattu allien vapina olivat koomisuudessaan mahtavaa katsottavaa. Sen sijaan taikurishowssa käsien ja hermostuneen äänen vapinan pieni tila toi armottomasti esiin.

Monet esiintyjistä näin itse nyt ensimmäistä kertaa lavalla. Flaming fruitcakes mustajoutsenduon synkronoitu, tummasävyinen viuhkatanssi oli tunnelmallinen ja hallittu. Molly Moonstone oli upea ilmestys (mysteeri minulle edelleen on, kuinka korsetilla niin kapeaksi kurottuun vyötäröön pystyy yhdistämään niin ison gospel-lauluäänen). Suurena joukkona mukana oli myös erään tanssistudion burleskitanssituntien oppilaita, joille tilaisuus astua lavalle ryhmänä, kuten myös yhteisön ja yleisön osoittama tuki, oli varmasti erityisen tärkeää.

Etelämerellistä tropiikkia lavalle puhalsivat mm. The Ravishing Shangri-La Rubies duo- ja soolonumeroillaan. Ammattimaisuudesta kertoo se, ettei tahattoman pyllähdyksen anneta hidastaa menoa vaan se kuitataan naurulla. Rubiesien Cherry Deen ja Tinker Belliin hymy ja energia tarttuvat aina. Bettie Blackheartilta nähtiin upouusi, Henri Rousseaun viidakkomaalauksista inpiroitunut numero. Mielikuviin tulvi pullollinen myskistä, mystistä, hedelmäistä ja tummaa parfyymia. Itsekin magneettinänniasussa esiintyneenä ja sen haasteet tietävänä, en voi kuin arvostaa paratiisilintujen kanssa kepeästi tapahtunutta tasapainoilua.

Meri fyysisessä olomuodossaan sekä inspiroivuudessaan on loputon, romanttinen, raju, kaunis ja myyttinen, jonka vuoksi se tuntuu istuvan erityisen hyvin burleskiin. Teemasta oli tälläkin kertaa syntynyt monia vaikuttavia esityksiä ja erityisesti asuja. Kiki Hawaijin aaltoihin hajoava majakka-asu valonheittimineen oli yksinkertaisesti ihastuttava. Valolla leikki myös Pepper Sparkles maduusanumeronsa uudessa versiossa. Pepperin kiehtova, persoonallinen tanssitekniikka on aina ihailtavaa katsottavaa ja led-valaistuna se sai jälleen uusia sävyjä. 20-luvun sormilaineiden, meduusa-hahmon ja Alice Cooperin ”Poison” kappaleen yhdistelmässä oli kiinnostavaa, burleskia eklektisyyttä. Silliä himoitsevan Frank Doggenteinin merellinen reverse strip, eli numero, jossa riisumisen sijaan ennemminkin puetaan, yllätti totaalisesti. Toisinaan nimittäin hidas, jäyhä frankensteinmaisuus, johon Doggensteinin numerot usein nojaavat, tuntuu jääneen jumiin omiin raameihinsa. Nyt lavalla nähtiin nimenomaan uusi, kiinnostava, hauska, sydämellinen, riisumisella leikittelevä muodonmuutostarina, ja olin siitä iloinen. Illan meritähti oli Amerikasta saapunut Kitten de Ville. Uuden burleskin konkari ja queen of the quake, jonka ilkikurinen tyyli ihastuttaa aina vain, oli asussaan kuin merenalainen versio Pahattaresta. Josta tuleekin mieleen tämä.

Väliajalla keskusteltiin taidekasvatuksesta sekä Kelpo pojista. Ja illan päätteeksi ehdin juosta vielä Euroviisukisakatsomoonkin. Win win.

kitten

Kuvat: Bent van der Bleu & Kitten de Ville, kuvaaja Tuomas Lairila