It’s not you, Ville, it’s me

Olemme kaiketi vain kovin erilaisissa elämänvaiheissa. Kerrot tunteneesi tyhjyyttä ja ammentaneesi tuosta olotilasta. Inspiroiduit hiljaisuudesta, hitaudesta, valkoisuudesta. Synnytit kuviin pysähtyneen veistoksellisia, etäännytettyjä asioita hiljaisissa tiloissa.

Minussa sen sijaan kumpusi levottomuus, tarinoiden nälkä. Ja juuri tuo tarinallisuus, kohtauksellisuus, pahaenteisyys ja jännitteisyys minuun on aiemmin töissäsi vedonnut.

Vierailin viimeisimmässä näyttelyssäsi, mutta huomasin etsiväni jotain suhteemme ulkopuolelta. Loin turhaa draamaa.

Kuvassa, jonka keskellä on muoto, aloin nähdä tanssia.

Valokuvan naamioidun hahmon ympärille huomasin luovani kokonaista Nô-teatterikohtausta.

Kukan ja jähmettyneen höytyväräjähdyksen seasta etsin Mapplethorpemaista erektoitunutta munaa.

Näyttelyn yhteydessä on puhuttu teeseremoniasta, zenistä ja kukkivien puiden alle vaeltavista mielikuvista. Minun alkoi tehdä mieli kahvia.

Ehkä meidän pitäisi pitää hieman taukoa. Sanon vielä uudelleen, vika on kokonaan minussa. Olen varma, että löydän takaisin luoksesi jälleen. Tavatkaamme Tampereella kun olen valmis.

Olet ihana.

ville_andersson_conductor1

Ville Anderssonin ”As always, I withdraw into music” päättyi galleria Helsinki Contemporaryssä tänään.

Anderssonin Vuoden nuori taiteilija 2015 -näyttely avautuu Tampereen taidemuseossa 16.5.

Kuva: ”Conductor”, 2015, via Helsinki Contemporary