My mind is like a plastic bag

by Oona Latto

plasticsky10

Marianna Uutinen: Plastic Skies // Galerie Forsblom 7.8-30.8.2015
Ilkka Luttinen: Melting Grey // TM galleria 18.8-6.9.2015

Muumeissa se jo opittiin: Älä yritä peitota luontoa. Saippuakuplien kanssa lähdettiin pelleilemään, tehtiin niistä kestäviä lisäämällä saippuaveteen ihmeliuosta, ja ikaroskompleksipäissään leijailtiin sitten kohti taivaita. Huonostihan siinä meinasi käydä.

Revenneet supersaippuakuplan riekaleet roikkuvat nyt Galerie Forsblomissa, Marianna Uutisen uusissa maalauksissa. Ryppyiset akryylikerrokset riippuvat suurikokoisilla helmiäisen ja pastellinsävyisillä kankailla. Vaikutelma on veistoksellinen, kuitenkin kevyt. Forsblomin korkea valkoinen tila sekä ripustus lisäävät ilmavuuden tuntua. Alkusilmäyksellä mieleen tulvahtaa hempeä ysäri, My Little Pony, hedelmäkarkin tuoksuinen pyyhekumi, ne saippuakuplat, sateenkaarihattara ja sellofaani.

Hyvin pian kepeä tunnelma vaihtuu kuitenkin päälaelleen, ja hempeä pinta saa vakavia ja epämiellyttäviäkin sisältöjä.  Teokset ovat kuin rapistuva pastoraali, Marie Antoinetten potretti, jonka vallankumoukselliset ovat repineet vallatessaan Versaillesin taikka rokokoo-tapetti, jonka alla kupruilee homeinen vesivahinko. Suloiseen nostalgiaan tuudittautumisen sijaan Uutinen paljastaa muovisen kitschin vaarallisuuden.

Maalaussarjan nimi ”Plastic sky” ohjaa ajatukset taivaalle ja ympäristökysymyksiin. Kuten elokuvassa ”Vanilla Sky” (Crowe, 2001) Tom Cruisen impressionistinen vaniljataivas oli vain illuusiota, peittelevää epätodellista täydellisyyttä, myös Uutisen maalauksissa paljastuu pastellitaivaan päälle liimattu todellisuus. Keinotekoisuus, kestämättömyys, epäonnistuneet kauneusleikkaukset, valahtanut iho, ympäristörikokset, niiden peittely ja muoviin hukkuva maailma korvaavat alun makeat mielikuvat.

Samanaikaisesti samankaltaisia teemoja käsittelee myös Ilkka Luttinen TM gallerian näyttelyssään ”Melting gray”. Luttisen öljyväritöissä laskokset ja rypyt kuohuvat, kuitenkin imeytyen sisäänpäin maalauksen todellisuuteen. Tunnelma on ahdistava, kuin hengittäisi muovipussi päässä tai katselisi vierestä voimattomana, kun materia imeytyy ulottuvuus X:ään. Ekokatastrofit ja ”kaiken nielevä keinotekoinen” ovat voimakkaasti läsnä. On kuin Uutisen maalausten uhkaavasti valuva muovikerros olisi Luttisen maaluksissa viimein revennyt taivaan raameista ja valahtanut maailman ylle harmaana ja raskaana. Sen alla luonto, eläimet ja saaret nukkuvat kuin satavuotista unta mustan orjantappurapeiton alla. Prinsessa Ruusunen -barbie tukehtuu muovipakkauksessaan, mutta onko yhtälailla muovinen disneyprinssisuudelma enää vain epätoivoista tekohengitystä? Toivoa kuitenkin vielä on – ehkä maailma on vain ”vakuumipakattu myöhempää käyttöä varten.”

plastigbag

Kuvat: Marianna Uutinen; From te series ”Plastic sky” 10, 2015 // Ilkka Luttinen; Self portrait, 2015

Otsikon laulaa X-Ray Spex

Edit. Tekstiä korjattu 25.8.2015

Mainokset