Sinsational spring

by Oona Latto

SINsational Spring Awakening by the Sea, Ravintolalaiva Wäiski 23.5.2015

bent

Kyllä, omassa kuplassani aidosti pikkuisen petyin, kun Pertti Kurikan Nimipivät ei päässytkään Euroviisufinaaliin. Ei siksi, että asia olisi vakava, mutta koska se olisi ollut tärkeää. Samalla se kuitenkin ratkaisi sisäisen taisteluni: osallistuako Euroviisukisakatsomoon vai samaniltaiseen burleskitapahtumaan. Hyvätahtoinen ja suvaitsevainen aurinko kertoi, että niin oli hyvä, sillä kävellessäni Hakaniemen rantaa kohti, sateesta harmaat taivaat aukesivat ja sateenkaari levittäytyi siniseen horisonttiin. Aika velikulta.

Olen aina pitänyt Wäiskistä keikkapaikkana, oli kyseessä sitten punk-keikka taikka nyt burleski-iltama. Taivaaseen kurottavien stripparikorkojen ja matalan katon yhdistelmässä on jotakin huvittavaa – puhumattakaan esiintyjä Frank Doggesteinin kattoa hipovassa (ja merenneitoasuisessa) olemuksessa. Jyrkät rappuset tuovat aina humalatilasta ja helman pituudesta riippuen lisäjännitystä iltaan. Intiimi tila ja lavan levittäytyminen katsomon väliin toivat esitykset aivan silmien eteen. Ilokseni useampikin esitys, jotka olin aiemmin nähnyt suurella festivaalilavalla, toimivat nyt lähietäisyydeltä paljon antoisammin. Interaktiivisuus, ilmaisevuus ja intensiteetti, joita henkilökohtaisesti burleskiesityksissä arvostan, pääsivät siis paremmin esiin. Mm. Gigi Pralinen ilmeikkyys ja alleviivattu allien vapina olivat koomisuudessaan mahtavaa katsottavaa. Sen sijaan taikurishowssa käsien ja hermostuneen äänen vapinan pieni tila toi armottomasti esiin.

Monet esiintyjistä näin itse nyt ensimmäistä kertaa lavalla. Flaming fruitcakes mustajoutsenduon synkronoitu, tummasävyinen viuhkatanssi oli tunnelmallinen ja hallittu. Molly Moonstone oli upea ilmestys (mysteeri minulle edelleen on, kuinka korsetilla niin kapeaksi kurottuun vyötäröön pystyy yhdistämään niin ison gospel-lauluäänen). Suurena joukkona mukana oli myös erään tanssistudion burleskitanssituntien oppilaita, joille tilaisuus astua lavalle ryhmänä, kuten myös yhteisön ja yleisön osoittama tuki, oli varmasti erityisen tärkeää.

Etelämerellistä tropiikkia lavalle puhalsivat mm. The Ravishing Shangri-La Rubies duo- ja soolonumeroillaan. Ammattimaisuudesta kertoo se, ettei tahattoman pyllähdyksen anneta hidastaa menoa vaan se kuitataan naurulla. Rubiesien Cherry Deen ja Tinker Belliin hymy ja energia tarttuvat aina. Bettie Blackheartilta nähtiin upouusi, Henri Rousseaun viidakkomaalauksista inpiroitunut numero. Mielikuviin tulvi pullollinen myskistä, mystistä, hedelmäistä ja tummaa parfyymia. Itsekin magneettinänniasussa esiintyneenä ja sen haasteet tietävänä, en voi kuin arvostaa paratiisilintujen kanssa kepeästi tapahtunutta tasapainoilua.

Meri fyysisessä olomuodossaan sekä inspiroivuudessaan on loputon, romanttinen, raju, kaunis ja myyttinen, jonka vuoksi se tuntuu istuvan erityisen hyvin burleskiin. Teemasta oli tälläkin kertaa syntynyt monia vaikuttavia esityksiä ja erityisesti asuja. Kiki Hawaijin aaltoihin hajoava majakka-asu valonheittimineen oli yksinkertaisesti ihastuttava. Valolla leikki myös Pepper Sparkles maduusanumeronsa uudessa versiossa. Pepperin kiehtova, persoonallinen tanssitekniikka on aina ihailtavaa katsottavaa ja led-valaistuna se sai jälleen uusia sävyjä. 20-luvun sormilaineiden, meduusa-hahmon ja Alice Cooperin ”Poison” kappaleen yhdistelmässä oli kiinnostavaa, burleskia eklektisyyttä. Silliä himoitsevan Frank Doggenteinin merellinen reverse strip, eli numero, jossa riisumisen sijaan ennemminkin puetaan, yllätti totaalisesti. Toisinaan nimittäin hidas, jäyhä frankensteinmaisuus, johon Doggensteinin numerot usein nojaavat, tuntuu jääneen jumiin omiin raameihinsa. Nyt lavalla nähtiin nimenomaan uusi, kiinnostava, hauska, sydämellinen, riisumisella leikittelevä muodonmuutostarina, ja olin siitä iloinen. Illan meritähti oli Amerikasta saapunut Kitten de Ville. Uuden burleskin konkari ja queen of the quake, jonka ilkikurinen tyyli ihastuttaa aina vain, oli asussaan kuin merenalainen versio Pahattaresta. Josta tuleekin mieleen tämä.

Väliajalla keskusteltiin taidekasvatuksesta sekä Kelpo pojista. Ja illan päätteeksi ehdin juosta vielä Euroviisukisakatsomoonkin. Win win.

kitten

Kuvat: Bent van der Bleu & Kitten de Ville, kuvaaja Tuomas Lairila

Mainokset