Mennyt mies

by Oona Latto

Credible_Threat-1024x819

Wilma Hurskaisen (s. 1979) valokuvien keskeisiä teemoja ovat olleet muistot ja muistaminen, usein naisen hahmossa, sulautuen luontoonsa. Galleria Hippolytessä nähtävässä Hurskaisen uudessa valokuvasarjassa keskushahmona on kuitenkin Mies, vahvasti tässä päivässä, tulevaisuuteen epävarmana pälyillen ja ikäänkuin irrallaan ympäristössään. Näyttelyn esittelytekstissä kuvaillaan tilaa, jossa ilmastonmuutos, väestönkasvu ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen uhkaavat olemassaoloamme. Kriisiä edustaa valkoinen ikääntyvä heteromies, ”hahmo joka ’omistaa maailman’ ”. Eletään epävarmassa globaalissa maailmassa, jossa tämän valtaa pitävän ja käyttävän hahmon voiman päivät ovat kuitenkin takanapäin. Miestä pelottaa. Ja sekös häntä harmittaa.

Miehisen pyhän, entisen turvapaikan ovella Mies ei olekaan enää tervetullut. Hän jää ulkopuolelle. Man cave on pimeänä. Ruohonleikkuri, työkalupakki, tissikalenteri ja olutpiilo eivät enää kutsu luokseen. Kuin varkain joutuu hän jättämään jäähyväiset ovenraosta. Nooan lailla Mies on nostanut airot Suomi-neidon mukaan nimettyyn veneeseensä ja kysyy nyt tuuliajolla: ”How much longer”. Turvattomuudentunteesta syntyy vastareaktio. Miehen viimeinen linnake on hänen aidattu puutarhansa taikka golf-kentän lakeus. Tuota tilaa Mies puolustaa kynsin, hampain, vahtikoirin ja puutarhasaksin. ”You can keep the change” teoksessa nähdään uhkaava, jääräpäinen, umpimielinen, räksyttävä Mies. ”Worrior” teos muistuttaa sademetsän intiaanin taikka savannin heimolaisen kaltaisesta, katoavan heimon edustajasta. Kuvassa on Mies, jonka kasvoilta puuttuu vain sotamaalaus.

Kuten ”I don’t think he can hear you” -teoksessa, Mies valitsee sulkea korvansa ja silmänsä ympäröivältä. Mies on itsekäs, häntä ei kiinnosta hän ei tahdo (edes yrittää) ymmärtää. Ilmastonmuutoksen jäljet ja aavikoituminen pyyhkivät yli golf-kentän. Etuoikeutetun eliitin edustajan katse on kuitenkin luotuna palloon. Sitä itsepintaisesti lyödään, vaikka väkisin, se on hänen oikeutensa. Puku päällä citymaasturissaan Mies etenee elämässään, maailman murentuessa aivan vieressä. Tai kenties kielekkeen laidalla todistammekin heräävän omantunnon, moraalin äänen?

Hurskaisen kamera ei syytä, ei tuomitse ja kuitenkin kyseenalaistaa. Vihollisen osoittamisen sijaan hän käsittelee kohdettaan jopa lempeydellä, yrittää ymmärtää. Miestä käy melkeinpä sääliksi. Mieleen tulee kuva Roy Anderssonin elokuvien harmaista, surullisista, yksinäisistä mutta sinnikkäistä mieshahmoista. Hurskaisen kuvissa on samankaltaista lempeyttä, toteavuutta ja maailmanlopun tuntua. Hurskaisen ”Ask Siberia” ja Anderssonin ”Toisen kerroksen lauluja” (2000) elokuvan loppukohtauksen apokalyptinen maisema muistuttavat paljon toisiaan. Kummassakin nähdään Miehen mureneva uhma, syyllisyys ja kysymys:

”Vad fan är det här?”

Hurskaisen ”The Man Comes Around” Galleria Hippolytessä 18.6.2015 asti

Kuva: Wilma Hurskainen, ”Credible Threat”, 2015

Mainokset